Savu

Savusaunan idea on savu.  Sitä ei johdeta piipusta ulos niin kuin jatkuvalämmitteisissä saunoissa, vaan kaikki savu vapautuu sisätilaan ja sieltä ovesta ja räppästä ulos, koska piippua ei ole.

Itse voit kyllä olla’ ihan piipussa’, etenkin, jos pitkän ruumillisen työpäivän jälkeen kohtalonasi ovat kuumien aaltojen lisäksi märät puut. Olet ehkä epätoivoisesti sytytellyt niitä useaan otteeseen  ja pahimmassa tapauksessa perheen miespuolinen on käynyt toteamassa, että ”akkain puuhia”. Silloin alkaa niinsanotusti piiputtaa.

No, palataanpa alkuun. Eli kun on saanut saunan tulipesässä leppoisasti lötköttelevät puut onnistuneesti syttymään, voi pian huomata miten savu tuprahtelee kiukaan kivien välistä, leviten kauniina kiehkuroina ympäri mustaa tilaa. Niin mustaapa hyvinkin, sillä savu on noennut saunan seinät ja etenkin katon vuosien saatossa mustaksi kuin yö. On toki savusaunan omistajia, jotka pesevät seinät joka kerta saunomisen jälkeen, mutta me emme kuulu siihen kastiin. Savolaisella boheemisuudella on tässä asiassa vahvat juurensa.

Savun käyttäytyminen lämmityksen aikana on kiehtovaa seurattavaa.  Joidenkin mielestä ei voisi turhempaa puuhaa olla, mutta itse koen savun leijailun seuraamisen kuin taideteoksen katseluna. Alussa savukiehkurat tunkeutuvat joka sopukkaan saunatilassa, mutta vähitellen ne asettuvat  saunan yläosaan paksuksi savupatjaksi, jonka läpi ei voi nähdä edes suurennuslasilla. Vaikka sen avulla voisi toki nähdä jotain muuta, ja ehkäpä yllätyksellisempää kuin saunan seinä.  

Kun puut ovat lähes palaneet, savu hälvenee ja ohenee,  kunnes häviää  melkein kokonaan. Siitä tietää, että puita on lisättävä pesään. Savusaunan lämmittäjän on siis seurattava savun käyttäytymistä koko lämmityksen ajan  ja aina niin kauan kuin sauna laitetaan hiipumaan eli tasoittumaan.

Kauneimmat savukiehkurat syntyvät räppänäaukossa siivilöityvässä valossa.