lauantai 13. joulukuuta 2014

Savusauna maailmanperintökohteeksi

Tällä viikolla uutisoitiin, että virolaiset ovat saaneet savusaunan Unescon maailmanperintökohteeksi. Suomalainen sauna-asiantuntija Risto Vuolle-Apiala on lehtitietojen mukaan harmissaan, kun Saunaseuramme ei herännyt asiaan jo ennen virolaisia. Olipa niin tai näin, niin saunakulttuurille tämä huomio on onnenpotku, olipa sauna sitten missä maassa tahansa.



Käsitykseni ja lukemieni saunakirjojen perusteella suomalainen sauna on virolaista vanhempi.  Itse saunan alku ja varhaiset historialliset vaiheet eivät ole tarkasti selvillä, mutta varhaisimpia tietoja saunasta on aina 1400-luvulta lähtien ja vanhin piirustus saunasta on vuodelta 1699. Se esittää Markkulan saunaa Virroilta. 

Vuolle-Apiala (1993) erottaa  savusaunan historiassa kolme ajallista vaihetta. Ensimmäinen, nimeltään vanhakantainen vaihe, eli saunat ennen 1900-lukua, on niistä merkittävin. Tuona aikana saunojen rakentamistapa oli kytköksissä ajan elämäntapaan.  Sen ajan saunat sisältävät kaikki ne ominaisuudet, joihin suomalaisten mielikuvat hyvästä saunasta edelleenkin perustuvat.

Toinen vaihe on nimeltään muutoksen aika ja se tarkoittaa 1900-luvun jälkeistä aikaa, jolle ominaista oli uusien teknisten ratkaisujen käyttö sekä saunassa tehtävien taloustöiden väheneminen.  Ehkä suurin muutos oli metallipönttöjen käyttö kiukaissa, betonin lattioissa ja muuratun padan käyttö veden lämmityksessä.

1980 luvulta alkaen käynnistyi kolmas vaihe, jonka lähtökohtana oli lisääntynyt vapaa-aika ja kesämökkikulttuuri.

Suomalaiset rakentavat savusaunoja edelleen ja syykin on selvä. Se on erinomainen löylyn laatu.