Tonttu

Saunan ikkunalla seisoo yksinäinen tonttu. Uskollisesti se on vartiossa ja suojelee reviiriään, vaikka saunojia ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Varhaisena jouluaamuna, hennon valon kajossa se ihmettelee elämää huurteisen ikkunan takana. Tämän vuoden runsas marjasato on houkutellut tilhet metsästä. Suhisevin siivin ne pyrähtelevät lumisessa pihlajassa. Linnuilla ja tontulla on erityinen side ja ne ymmärtävät toistensa kieltä.  Tontut tietenkin ymmärtävät kaikkien eläinten kieltä, vain ihmisten kanssa on joskus hankalaa. Moni heistä on kadottanut lapsuuden satumaailman ja antanut mielikuvituksensa kadota. Jos näin pääsee käymään, ei yhteyttä synny.

Ikkunasta tonttu näkee lumikinoksen kasvavan yhä korkeammaksi ja muistaa, että joinakin vuosina lumi on peittänyt koko ikkunan ja ’kukat laaksosessa’, niin kuin laulussa sanotaan. Siitä laulusta tonttu pitää ja hyräilee sitä usein itsekseen saunan hämärässä.

Saunatonttu on onnellinen, koska sillä on tärkeä tehtävä, joka kestää sen koko elämän ajan. Tontun elämän taival on saunaan sidottu. Kun sauna häviää, niin tonttukin katoaa. Kukaan ei tosin tiedä minne. Eikä kukaan tiedä sitäkään, mistä se on tullut. Me saunassa kävijät tiedämme kuitenkin, että tonttu on yhtä vanha kuin saunakin.  Se on asunut siellä jo ainakin sata vuotta.

Tonttu muistelee kesää ja kiireisiä päiviä. Joskus saunassa on ollut ihmisiä jopa ruuhkaksi asti. Talven hiljaisuudessa se saa onneksi kerätä voimia ja energiaa, jotta jaksaa kesällä juosta muistuttamassa saunan lämmittäjille, että puita pitää lisätä, sauna pitää siivota hyvin, eikä saa unohtaa ikkunoiden pesua. Saunojia pitää muistuttaa, että löylyä heittäessä hiljennytään saunan äänille ja pimeydessä totutetaan silmää näkemään paremmin. Sillä, jos näkö paranee, tontun voi huomata vilahtelevan saunan nurkissa edestakaisin.  Ja jos korva herkistyy, niin tontun voi kuulla viheltelevän juostessaan.

Savusauna maailmanperintökohteeksi

Tällä viikolla uutisoitiin, että virolaiset ovat saaneet savusaunan Unescon maailmanperintökohteeksi. Suomalainen sauna-asiantuntija Risto Vuolle-Apiala on lehtitietojen mukaan harmissaan, kun Saunaseuramme ei herännyt asiaan jo ennen virolaisia. Olipa niin tai näin, niin saunakulttuurille tämä huomio on onnenpotku, olipa sauna sitten missä maassa tahansa.

Käsitykseni ja lukemieni saunakirjojen perusteella suomalainen sauna on virolaista vanhempi.  Itse saunan alku ja varhaiset historialliset vaiheet eivät ole tarkasti selvillä, mutta varhaisimpia tietoja saunasta on aina 1400-luvulta lähtien ja vanhin piirustus saunasta on vuodelta 1699. Se esittää Markkulan saunaa Virroilta. 

Vuolle-Apiala (1993) erottaa  savusaunan historiassa kolme ajallista vaihetta. Ensimmäinen, nimeltään vanhakantainen vaihe, eli saunat ennen 1900-lukua, on niistä merkittävin. Tuona aikana saunojen rakentamistapa oli kytköksissä ajan elämäntapaan.  Sen ajan saunat sisältävät kaikki ne ominaisuudet, joihin suomalaisten mielikuvat hyvästä saunasta edelleenkin perustuvat.

Toinen vaihe on nimeltään muutoksen aika ja se tarkoittaa 1900-luvun jälkeistä aikaa, jolle ominaista oli uusien teknisten ratkaisujen käyttö sekä saunassa tehtävien taloustöiden väheneminen.  Ehkä suurin muutos oli metallipönttöjen käyttö kiukaissa, betonin lattioissa ja muuratun padan käyttö veden lämmityksessä.

1980 luvulta alkaen käynnistyi kolmas vaihe, jonka lähtökohtana oli lisääntynyt vapaa-aika ja kesämökkikulttuuri.

Suomalaiset rakentavat savusaunoja edelleen ja syykin on selvä. Se on erinomainen löylyn laatu.