Rituaalisuus

Oletin Suomessa olevan lukuisia saunablogisteja, mutta yllätyksekseni en löytänyt montakaan.  Ja ne jotka löysin, olivat etupäässä mainoksia vuokrattavista saunoista, tai saunojen kunnostamiseen ja rakentamiseen liittyviä blogeja.

Tämä blogi keskittyy tunnelmiin. Haluan kirjoittaa siitä, mitä saunominen merkitsee suomalaiselle ja ennen kaikkea itselleni, koska jokaiselle saunojalle  kokemus on erilainen. Välittämällä omia aistimuksiani lukija voi joko samaistua niihin, tai huomata ajattelevansa toisella tavallla.

Savusaunominen on rituaalista. Siihen kuuluu monta vaihetta, joista jokainen tulisi suorittaa pieteetillä ja suurella nautinnolla. Rituaalisuus on tärkeää, koska siinä voi saavuttaa meditatiivisen tilan, jossa keskittyminen on huipussaan. Meditatiivisuus puhdistaa mieltä ja avartaa ajatusta.

Saunominen alkaa jo puiden hakkaamisesta ja päättyy jäähylle itse saunomisen jälkeen. Mutta kaikesta tuosta kirjoitan erikseen. Avaan jokaisen vaiheen, niin kuin Antti Hyry kirjassaan Uuni. Mutta en aivan niin yksityiskohtaisesti, koska olen nopea ihminen, enkä läheskään niin tarkka kuin Hyry.

Savolaiselle luonteelle on ominaista hienoinen boheemisuus ja leppeä huumori. Kaiken ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, inhimillinen keskeneräisyys armahtaa eikä tarvitse turhia jännittää. Meidän saunassamme tämä kaikki toteutuu sataprosenttisesti.

Sauna odottaa

Olotila alkaa olla jo suorastaan tuskainen, kun en ole päässyt mökkisaunan lauteille híkoilemaan talven angsteja pois.  Saunan tuoksu hiipii nenääni jo ihan tahtomattakin, kiukaan kivien sihinä soi korvissa ja silmissä vilkuu mustia ja nokisia hirsiä. Minulla on vieroitusoireita. Tämän saunan kohdalla ei olekaan kysymys mistään tavallisesta sähkösaunasta tai edes puilla toimivasta jatkuvalämmitteisestä vaan ihan oikeasta savusaunasta, noin satavuotiaasta vanhuksesta, jolle on jouduttu tosin tekemään muutamia nuorennusleikkauksia vuosien varrella.

On ihan pakko selata viimevuotisia valokuvia ja saada edes jotain lohtua ikävään, sillä sauna saa odottaa vielä jonkun aikaa. Tuossa kuvassa se jököttää yksinäisenä kalaisan järven rannalla ja katselee miten ahvenet hyppivät kaislikossa ja lokit odottavat jo kalanperkeitä rantapellon kupeessa.