Saunan lämmitystä

Paras puu savusaunan lämmitykseen on isän oppien mukaisesti leppä. Se savuttaa  vähiten, on matala liekkinen ja sopii suhteellisen matalaan tulipesään, kuten meille.  Lepässä on myös se hyvä puoli, että siitä saa pehmeät löylyt. Mänty paukkuu palaessaan, kuivuu hitaasti ja palaa huonosti, joten sitä emme käytä. Koivu nokeaa ja tuohen terva-aineet aiheuttavat kitkua, joten sekin on pannassa. Haapa on teholtaan vaatimaton, mutta jokunen kalikka menee lepän joukossa. Kuusi on monien mielestä hyvä lämmityspuu, mutta sen käytössä on riskinsä. Pihkaisuuden vuoksi se palaa pitkällä liekillä, kipinöi paljon ja aiheuttaa siten vaaran, että koko sauna syttyy palamaan.

Siitä on nyt jo yli kaksikymmentäviisi vuotta aikaa, kun istuimme kahvilla ja katselimme keittiön ikkunasta järvimaisemaa ja rantaa, jossa vaatimaton punamullalla maalattu savusaunamme lämpesi. Ohhoh, onpas isä laittanut kovasti pökköä pesään, kun tulee niin paksua savua. Äidin leipoma tuore korvapuusti meinasi juttua kurkkuuni, kun huomasin,että savua tulee ihan vääristä paikoista.  SAUNA PALAA!!!

Peräkanaa juoksimme rantaan kuin ankat, ensimmäisenä vaappui isä, sitten minä ja mieheni, ja viimeisinä kaakatti äitini ja veljenpoika Jussi. Totta se oli. Saunan katto oli syttynyt palamaan.  Saunan lämmittäjä oli latonut tulipesään liikaa puita, ja olikohan livauttanut kuusipuuta joukkoon, koska liekit ylsivät kiukaan kivien läpi kattoon asti. Koska katossa oleva suojalevy oli halkeillut ja osin irronnut, pääsivät liekit nuolemaan hirsiä. Muuta ei tarvittu, paitsi ripeitä otteita.

Hetkessä nappasimme vesisankot käsiimme ja säntäilimme järven ja saunan välissä sekasortoisesti, heitellen vettä kiukaalle, seinille, kattoon ja toistemme päälle. Jonkun ajan päästä joku hoksasi, todennäköisimmin erinomainen järjestyksenpitäjä-ätini, että muodostetaan ketju. Yksi täytti ämpäreitä järvessä, seuraava ojensi ne saunan portailla seisovalle, sitä seuraava eteispäivystäjälle ja viimeinen sammutti tulta. Kuusivuotias Jussipoika kiikutti ämpärit takaisin täytettäväksi. Tuli alkoi talttua hissukseen, joskin kovalla ja hikisellä työllä. Vaara ei ollut kuitenkaan ohi, koska katto kyti vielä hiilloksella kiukaan nurkissa.

Jotta palo saataisiin varmasti sammumaan, oli jo palaneet hirret ja tuhka kiikutettava ulos saunasta. Tässä kohdassa alkoi järjestys ja järki mennä sekaisin. Tuhkan sijoituspaikasta tuli visainen ongelma. Yksi oli sitä mieltä, että kaikki nopeasti ulos saunasta ja pellolle, mutta järjestyksenpitäjän mielestä tuhka piti kiikuttaa viinimarjapensaille asti, noin parinkymmenen metrin päähän pellon reunaan, jossa mustat viinimarjat jo kilvan kypsyivät. Ensimmäinen ehdotus voitti ja lohdutukseksi järjestyksenpitäjälle luvattiin viedä tuhka ihan varmasti vasta sitten, kun sauna oli pelastettu.

Sillä samaisella hetkellä saunan lämmittäjä halusi pitää saunan sammutuksesta luovan tauon ja haki kellarista olutta.  Tuli sitten lipittämään sitä, imien kuin tuttipulloa, saunan sammuttajien viereen. Tämä ärsytti saunan sammuttajia ja muutaman kiivaan sanan jälkeen saunan lämmittäjä oli taas saammutuspuuhissa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että muilla ei ollut lupa sammua kuin saunalla.

Monen tunnin jälkeen, uupuneina, nokisina, mutta helpottuneina saatiin palkinto. Tuli oli sammunut ja vauriot korjattavissa. Ainoastaan katto ja kaksi seinää piti rakentaa uudelleen. Vaikka mielessä käväisikin pieni mahdollisuus purkaa koko vanha, rötiskö sauna ja rakentaa uusi jatkuvalämmitteinen tilalle,  niin nopeasti työnsimme tuon ajatuksen syrjään. Tätä saunaa ei purettaisi ennen kuin on pakko, ja sittenkin voitaisiin rakentaa ihan samanlainen tilalle.
.