Tonttu

Saunan ikkunalla seisoo yksinäinen tonttu. Uskollisesti se on vartiossa ja suojelee reviiriään, vaikka saunojia ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Varhaisena jouluaamuna, hennon valon kajossa se ihmettelee elämää huurteisen ikkunan takana. Tämän vuoden runsas marjasato on houkutellut tilhet metsästä. Suhisevin siivin ne pyrähtelevät lumisessa pihlajassa. Linnuilla ja tontulla on erityinen side ja ne ymmärtävät toistensa kieltä.  Tontut tietenkin ymmärtävät kaikkien eläinten kieltä, vain ihmisten kanssa on joskus hankalaa. Moni heistä on kadottanut lapsuuden satumaailman ja antanut mielikuvituksensa kadota. Jos näin pääsee käymään, ei yhteyttä synny.

Ikkunasta tonttu näkee lumikinoksen kasvavan yhä korkeammaksi ja muistaa, että joinakin vuosina lumi on peittänyt koko ikkunan ja ’kukat laaksosessa’, niin kuin laulussa sanotaan. Siitä laulusta tonttu pitää ja hyräilee sitä usein itsekseen saunan hämärässä.

Saunatonttu on onnellinen, koska sillä on tärkeä tehtävä, joka kestää sen koko elämän ajan. Tontun elämän taival on saunaan sidottu. Kun sauna häviää, niin tonttukin katoaa. Kukaan ei tosin tiedä minne. Eikä kukaan tiedä sitäkään, mistä se on tullut. Me saunassa kävijät tiedämme kuitenkin, että tonttu on yhtä vanha kuin saunakin.  Se on asunut siellä jo ainakin sata vuotta.

Tonttu muistelee kesää ja kiireisiä päiviä. Joskus saunassa on ollut ihmisiä jopa ruuhkaksi asti. Talven hiljaisuudessa se saa onneksi kerätä voimia ja energiaa, jotta jaksaa kesällä juosta muistuttamassa saunan lämmittäjille, että puita pitää lisätä, sauna pitää siivota hyvin, eikä saa unohtaa ikkunoiden pesua. Saunojia pitää muistuttaa, että löylyä heittäessä hiljennytään saunan äänille ja pimeydessä totutetaan silmää näkemään paremmin. Sillä, jos näkö paranee, tontun voi huomata vilahtelevan saunan nurkissa edestakaisin.  Ja jos korva herkistyy, niin tontun voi kuulla viheltelevän juostessaan.