Nyt olen kylpenyt saunassa, joka kelluu suojärven pinnalla ponttoonilaiturilla. Sen rakensi enoni,joka päätyi kaiketi siihen lopputulokseen, että vesi kantaa saunan paremmin kuin suo. Eipä ollut huono päätelmä.
Sauna oli piskuinen, mutta lauteilla laveasti tilaa kahdelle. Löylyt antautuivat leppoisasti ja lempeästi, mutta tarpeen mukaan kiukaasta löytyi myös sähäkämpää tulisuutta. Mitä...tuohan kuulosti ihan viiniarvostelulta.
Ikkunasta avautui taivas, sillä olin liian lyhyt näkemään muuta. Pilvisenä päivänä siinä ei ollut paljon katseltavaa, mutta bongasin yhden variksen. Kätevänä miehenä setäni voisi nikkaroida istuinkorokkeet meille lyhkäisille, tai saahan niitä kierrätyksestä autoihin tarkoitettuja lastenkorokkeitakin ihan puoli-ilmaiseksi. Ilta-auringon laskua olisi nimittäin mukava katsella lauteilta.
Parasta suoponttoonisaunassa oli kellumisefekti, laineiden keinuttaessa saunaa kuin kehtoa. Siihen olisi voinut vaikka nukahtaa. Nukahtamisen sijaan kuvittelin kuitenkin miten rajulta tuntuisi istua myrskysaunassa. Ajatus vei mukanaan ja ideoin, että setäni voisi tuotteistaa elämyssaunan erilaisilla jännitysmomenteilla varustettuna: tyynisauna, kehtosauna, keikkusauna, tuulisauna, myrskysauna, katoton sauna, lentävien lauteiden sauna, jne. Jälkimmäiseen voisi asentaa istuinkorokkeiden lisäksi turvavyöt. Ihan vain sen takia, että lentäisi saunan mukana, eikä jäisi paljaan taivaan alle myrksyn kouriin istuskelemaan.
Uimaan ei ollut pitkä matka, ja jos olisin ollut oikein hyvä hyppäämään, niin suoraan lauteilta olisin sukeltanut laiturin yli vilvoittavaan järveen. Varsinkin jos eno olisi siirtänyt vähän venettä ja ruopannut hieman rantaa syvemmäksi. Totta puhuen laiturin päässä olevat tikkaat houkuttivat eniten.
Enoni Ana on rakentanut upean kokonaisuuden lähes 'suonsilmään'. Paikka on suvulle omistettu ja sieltä löytyy lasten ja lastenlasten mukaan nimettyjen paikkojen lisäksi myös Ainola, joka on mummini muistoksi ristitty. Sain sytyttää kynttilän hänelle.
Kiitokset enolle elämyksistä.
Ikkunasta avautui taivas, sillä olin liian lyhyt näkemään muuta. Pilvisenä päivänä siinä ei ollut paljon katseltavaa, mutta bongasin yhden variksen. Kätevänä miehenä setäni voisi nikkaroida istuinkorokkeet meille lyhkäisille, tai saahan niitä kierrätyksestä autoihin tarkoitettuja lastenkorokkeitakin ihan puoli-ilmaiseksi. Ilta-auringon laskua olisi nimittäin mukava katsella lauteilta.
Parasta suoponttoonisaunassa oli kellumisefekti, laineiden keinuttaessa saunaa kuin kehtoa. Siihen olisi voinut vaikka nukahtaa. Nukahtamisen sijaan kuvittelin kuitenkin miten rajulta tuntuisi istua myrskysaunassa. Ajatus vei mukanaan ja ideoin, että setäni voisi tuotteistaa elämyssaunan erilaisilla jännitysmomenteilla varustettuna: tyynisauna, kehtosauna, keikkusauna, tuulisauna, myrskysauna, katoton sauna, lentävien lauteiden sauna, jne. Jälkimmäiseen voisi asentaa istuinkorokkeiden lisäksi turvavyöt. Ihan vain sen takia, että lentäisi saunan mukana, eikä jäisi paljaan taivaan alle myrksyn kouriin istuskelemaan.
Uimaan ei ollut pitkä matka, ja jos olisin ollut oikein hyvä hyppäämään, niin suoraan lauteilta olisin sukeltanut laiturin yli vilvoittavaan järveen. Varsinkin jos eno olisi siirtänyt vähän venettä ja ruopannut hieman rantaa syvemmäksi. Totta puhuen laiturin päässä olevat tikkaat houkuttivat eniten.
Enoni Ana on rakentanut upean kokonaisuuden lähes 'suonsilmään'. Paikka on suvulle omistettu ja sieltä löytyy lasten ja lastenlasten mukaan nimettyjen paikkojen lisäksi myös Ainola, joka on mummini muistoksi ristitty. Sain sytyttää kynttilän hänelle.
Kiitokset enolle elämyksistä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti