Painajainen paratiisista

Savusauna poltettu maantasalle. Mökistä jokaikinen ikkuna rikki. Sisältä viety kaikki mahdollinen ja mahdoton. Ympärillä kukoistava kuusikko hakattu avohakkuuna maantasalle. Näkymä niin lohduton, että herätti kesken painajaisen.  Onneksi, sillä se oli vain mieheni uni, eikä siis edes minun.

Siitä huolimatta hermostuin. Jos se oli enne?

Siitä paikasta kirjoitin naapurin Hannulle, uskolliselle ystävälle, joka tunsi tuskani satojen kilometrien päästä  ja vastasi välittömästi.  Aikoi käydä katsomassakin,  jahka sai  ensin autonsa lukon sulatettua, jottei tarvinnut kontata pelkääjän oven kautta sisään.

Lohdutusta oli luvassa pian ja ihan todisteiden kanssa. Pehmeillä hangilla ei ollut näkynyt edes oravan jälkiä. Puhdas lumi oli peittänyt tien saunalle asti, Sisälläkin paikat olivat olleet niin pakasteessa, että kesää oli tullut ikävä.

Miehelläni on nyt rauha rinnassa ja minulla rauhan lisäksi ikävä. Kyllä maistuisi talvisauna tänään. Mustilla lauteilla olisi niin lokoisaa laiskana loikoilla. Jäälle voisi tehdä avannon ja virkistyä siinä, mutta vain vähäksi aikaa, kunnes saisi taas sulautua lempeään löylyyn. 

Muistoissa kaikki on helppoa. Todellisuus olisi toinen. Ennen löylyjä olisi  lapioitava rankasti lunta polulta, kannettava puita, lämmitettävä saunaa tunteja ja taas tunteja, kairattava reikä jäälle ja ennen kaikkea matkustettava 320km, jotta tuon autuuden saavuttaisi. Ehkä odotan vielä kevään kutsua ja auringon armahtavaa lämpöä, joka sulattaa niin jään kuin pakastuneeen mökin.