Ne oikeat puut saunaan haetaan puuliiteristä. Meidän puuliiterissä tosin säilytetään muutakin kuin puita.
Se on samalla pyöräliiteeri, pestyjen mattojen kuivaustila, vanhojen lelujen kokoontumispaikka, pikkupoikien aarresaari sekä erään vanhemman miespuolisen henkilön turvapaikka, jonne hän astelee aina silloin, kun ei ole oikein mitään muutakaan tekemistä ja haluaa olla hetken vain ihan yksinään ja rauhassa.
Puita on kuitenkin liiterissä eniten. Ne pinotaan sinne niin, että kuivimmat ovat aina lähimpänä ovea. Kätevä konsti viedä puut saunarantaan, on kuljettaa ne mukavasti kottikärryillä. Saunaan mennessä matka viettää alaspäin, joten kärryt pyörivät kuin itsestään selkää säästäen, paitsi silloin kun kaikki mökillä kirmaavat lapset haluavat päästä kyytiin ja hyppäävät puiden päälle istumaan. Silloin on selkä koetuksella, mutta onpahan lapsilla hauskaa.
Saunaan
saadaan sopiva lämpö lämmittämällä kiuas niin, että siinä olevat kivet kuumuvat
tarpeeksi, mutta eivät liikaa. Tulen tekemisessä ja puiden latomisessa on
monenlaista tyyliä, riippuen esimerkiksi siitä sytytetäänkö tuli päältä vai
alta.
Minulle on suoraan sanottuna ihan sama mistä se syttyy, koska pääasia on että se syttyy. Hyvät ja kuivat pilkkeet ovat avainsana,
jolla tuli saadaan nopeasti tarttumaan myös isompiin puihin.
Voi, miten
monta kertaa olen riemuinnut tulen syttymisestä, latonut pesän täyteen sitä
oikeaa haapapuuta ja mennyt rantakeinuun katsomaan, miten iloisesti savu
tuprahtelee avoimesta ovesta kesäiselle taivaalle. Yhtä usein olen sadatellut
sitä, miten nopeasti savu hälvenee,ohentuu uhkaavasti vain heikoiksi hahtuviksi ja katoaa lopulta kokonaan. Märät puut! Huonompaa tuuria ei voi saunan lämmityksessä olla.
Kun tuli on vihdoin saatu syttymään ja näyttää jo siltä, että se ei heti
kohta sammukaan, niin voi hetkeksi huokaista ja mennä ihailemaan vaikka veteen heijastuvaa taivasta.
