Kiuas

Ne oikeat puut saunaan haetaan puuliiteristä. Meidän puuliiterissä tosin säilytetään muutakin kuin puita.

Se on samalla pyöräliiteeri, pestyjen mattojen kuivaustila, vanhojen lelujen kokoontumispaikka, pikkupoikien aarresaari sekä erään vanhemman miespuolisen henkilön turvapaikka, jonne hän astelee aina silloin, kun ei ole oikein mitään muutakaan tekemistä ja haluaa olla hetken vain ihan yksinään ja rauhassa. 

Puita on kuitenkin liiterissä eniten. Ne pinotaan sinne niin, että kuivimmat ovat aina lähimpänä ovea.  Kätevä konsti viedä puut saunarantaan, on kuljettaa ne mukavasti kottikärryillä. Saunaan mennessä matka viettää alaspäin, joten kärryt pyörivät kuin itsestään selkää säästäen, paitsi silloin kun kaikki mökillä kirmaavat lapset haluavat päästä kyytiin ja hyppäävät puiden päälle istumaan. Silloin on selkä koetuksella, mutta onpahan lapsilla hauskaa.

Saunaan saadaan sopiva lämpö lämmittämällä kiuas niin, että siinä olevat kivet kuumuvat tarpeeksi, mutta eivät liikaa. Tulen tekemisessä ja puiden latomisessa on monenlaista tyyliä, riippuen esimerkiksi siitä sytytetäänkö tuli päältä vai alta. 

Minulle on suoraan sanottuna ihan sama mistä se syttyy, koska  pääasia on että se syttyy. Hyvät ja kuivat pilkkeet ovat avainsana, jolla tuli saadaan nopeasti tarttumaan myös isompiin puihin.

Voi, miten monta kertaa olen riemuinnut tulen syttymisestä, latonut pesän täyteen sitä oikeaa haapapuuta ja mennyt rantakeinuun katsomaan, miten iloisesti savu tuprahtelee avoimesta ovesta kesäiselle taivaalle. Yhtä usein olen sadatellut sitä, miten nopeasti savu hälvenee,ohentuu uhkaavasti vain heikoiksi hahtuviksi ja katoaa lopulta kokonaan. Märät puut! Huonompaa tuuria ei voi saunan lämmityksessä olla.

Kun tuli on vihdoin saatu syttymään ja näyttää jo siltä, että se ei heti kohta sammukaan, niin voi hetkeksi huokaista ja mennä  ihailemaan vaikka veteen heijastuvaa taivasta.