Savu

Savusaunan idea on savu.  Sitä ei johdeta piipusta ulos niin kuin jatkuvalämmitteisissä saunoissa, vaan kaikki savu vapautuu sisätilaan ja sieltä ovesta ja räppästä ulos, koska piippua ei ole.

Itse voit kyllä olla’ ihan piipussa’, etenkin, jos pitkän ruumillisen työpäivän jälkeen kohtalonasi ovat kuumien aaltojen lisäksi märät puut. Olet ehkä epätoivoisesti sytytellyt niitä useaan otteeseen  ja pahimmassa tapauksessa perheen miespuolinen on käynyt toteamassa, että ”akkain puuhia”. Silloin alkaa niinsanotusti piiputtaa.

No, palataanpa alkuun. Eli kun on saanut saunan tulipesässä leppoisasti lötköttelevät puut onnistuneesti syttymään, voi pian huomata miten savu tuprahtelee kiukaan kivien välistä, leviten kauniina kiehkuroina ympäri mustaa tilaa. Niin mustaapa hyvinkin, sillä savu on noennut saunan seinät ja etenkin katon vuosien saatossa mustaksi kuin yö. On toki savusaunan omistajia, jotka pesevät seinät joka kerta saunomisen jälkeen, mutta me emme kuulu siihen kastiin. Savolaisella boheemisuudella on tässä asiassa vahvat juurensa.

Savun käyttäytyminen lämmityksen aikana on kiehtovaa seurattavaa.  Joidenkin mielestä ei voisi turhempaa puuhaa olla, mutta itse koen savun leijailun seuraamisen kuin taideteoksen katseluna. Alussa savukiehkurat tunkeutuvat joka sopukkaan saunatilassa, mutta vähitellen ne asettuvat  saunan yläosaan paksuksi savupatjaksi, jonka läpi ei voi nähdä edes suurennuslasilla. Vaikka sen avulla voisi toki nähdä jotain muuta, ja ehkäpä yllätyksellisempää kuin saunan seinä.  

Kun puut ovat lähes palaneet, savu hälvenee ja ohenee,  kunnes häviää  melkein kokonaan. Siitä tietää, että puita on lisättävä pesään. Savusaunan lämmittäjän on siis seurattava savun käyttäytymistä koko lämmityksen ajan  ja aina niin kauan kuin sauna laitetaan hiipumaan eli tasoittumaan.

Kauneimmat savukiehkurat syntyvät räppänäaukossa siivilöityvässä valossa.

Kiuas

Ne oikeat puut saunaan haetaan puuliiteristä. Meidän puuliiterissä tosin säilytetään muutakin kuin puita.

Se on samalla pyöräliiteeri, pestyjen mattojen kuivaustila, vanhojen lelujen kokoontumispaikka, pikkupoikien aarresaari sekä erään vanhemman miespuolisen henkilön turvapaikka, jonne hän astelee aina silloin, kun ei ole oikein mitään muutakaan tekemistä ja haluaa olla hetken vain ihan yksinään ja rauhassa. 

Puita on kuitenkin liiterissä eniten. Ne pinotaan sinne niin, että kuivimmat ovat aina lähimpänä ovea.  Kätevä konsti viedä puut saunarantaan, on kuljettaa ne mukavasti kottikärryillä. Saunaan mennessä matka viettää alaspäin, joten kärryt pyörivät kuin itsestään selkää säästäen, paitsi silloin kun kaikki mökillä kirmaavat lapset haluavat päästä kyytiin ja hyppäävät puiden päälle istumaan. Silloin on selkä koetuksella, mutta onpahan lapsilla hauskaa.

Saunaan saadaan sopiva lämpö lämmittämällä kiuas niin, että siinä olevat kivet kuumuvat tarpeeksi, mutta eivät liikaa. Tulen tekemisessä ja puiden latomisessa on monenlaista tyyliä, riippuen esimerkiksi siitä sytytetäänkö tuli päältä vai alta. 

Minulle on suoraan sanottuna ihan sama mistä se syttyy, koska  pääasia on että se syttyy. Hyvät ja kuivat pilkkeet ovat avainsana, jolla tuli saadaan nopeasti tarttumaan myös isompiin puihin.

Voi, miten monta kertaa olen riemuinnut tulen syttymisestä, latonut pesän täyteen sitä oikeaa haapapuuta ja mennyt rantakeinuun katsomaan, miten iloisesti savu tuprahtelee avoimesta ovesta kesäiselle taivaalle. Yhtä usein olen sadatellut sitä, miten nopeasti savu hälvenee,ohentuu uhkaavasti vain heikoiksi hahtuviksi ja katoaa lopulta kokonaan. Märät puut! Huonompaa tuuria ei voi saunan lämmityksessä olla.

Kun tuli on vihdoin saatu syttymään ja näyttää jo siltä, että se ei heti kohta sammukaan, niin voi hetkeksi huokaista ja mennä  ihailemaan vaikka veteen heijastuvaa taivasta.