Saunan lämmitystä

Paras puu savusaunan lämmitykseen on isän oppien mukaisesti leppä. Se savuttaa  vähiten, on matala liekkinen ja sopii suhteellisen matalaan tulipesään, kuten meille.  Lepässä on myös se hyvä puoli, että siitä saa pehmeät löylyt. Mänty paukkuu palaessaan, kuivuu hitaasti ja palaa huonosti, joten sitä emme käytä. Koivu nokeaa ja tuohen terva-aineet aiheuttavat kitkua, joten sekin on pannassa. Haapa on teholtaan vaatimaton, mutta jokunen kalikka menee lepän joukossa. Kuusi on monien mielestä hyvä lämmityspuu, mutta sen käytössä on riskinsä. Pihkaisuuden vuoksi se palaa pitkällä liekillä, kipinöi paljon ja aiheuttaa siten vaaran, että koko sauna syttyy palamaan.

Siitä on nyt jo yli kaksikymmentäviisi vuotta aikaa, kun istuimme kahvilla ja katselimme keittiön ikkunasta järvimaisemaa ja rantaa, jossa vaatimaton punamullalla maalattu savusaunamme lämpesi. Ohhoh, onpas isä laittanut kovasti pökköä pesään, kun tulee niin paksua savua. Äidin leipoma tuore korvapuusti meinasi juttua kurkkuuni, kun huomasin,että savua tulee ihan vääristä paikoista.  SAUNA PALAA!!!

Peräkanaa juoksimme rantaan kuin ankat, ensimmäisenä vaappui isä, sitten minä ja mieheni, ja viimeisinä kaakatti äitini ja veljenpoika Jussi. Totta se oli. Saunan katto oli syttynyt palamaan.  Saunan lämmittäjä oli latonut tulipesään liikaa puita, ja olikohan livauttanut kuusipuuta joukkoon, koska liekit ylsivät kiukaan kivien läpi kattoon asti. Koska katossa oleva suojalevy oli halkeillut ja osin irronnut, pääsivät liekit nuolemaan hirsiä. Muuta ei tarvittu, paitsi ripeitä otteita.

Hetkessä nappasimme vesisankot käsiimme ja säntäilimme järven ja saunan välissä sekasortoisesti, heitellen vettä kiukaalle, seinille, kattoon ja toistemme päälle. Jonkun ajan päästä joku hoksasi, todennäköisimmin erinomainen järjestyksenpitäjä-ätini, että muodostetaan ketju. Yksi täytti ämpäreitä järvessä, seuraava ojensi ne saunan portailla seisovalle, sitä seuraava eteispäivystäjälle ja viimeinen sammutti tulta. Kuusivuotias Jussipoika kiikutti ämpärit takaisin täytettäväksi. Tuli alkoi talttua hissukseen, joskin kovalla ja hikisellä työllä. Vaara ei ollut kuitenkaan ohi, koska katto kyti vielä hiilloksella kiukaan nurkissa.

Jotta palo saataisiin varmasti sammumaan, oli jo palaneet hirret ja tuhka kiikutettava ulos saunasta. Tässä kohdassa alkoi järjestys ja järki mennä sekaisin. Tuhkan sijoituspaikasta tuli visainen ongelma. Yksi oli sitä mieltä, että kaikki nopeasti ulos saunasta ja pellolle, mutta järjestyksenpitäjän mielestä tuhka piti kiikuttaa viinimarjapensaille asti, noin parinkymmenen metrin päähän pellon reunaan, jossa mustat viinimarjat jo kilvan kypsyivät. Ensimmäinen ehdotus voitti ja lohdutukseksi järjestyksenpitäjälle luvattiin viedä tuhka ihan varmasti vasta sitten, kun sauna oli pelastettu.

Sillä samaisella hetkellä saunan lämmittäjä halusi pitää saunan sammutuksesta luovan tauon ja haki kellarista olutta.  Tuli sitten lipittämään sitä, imien kuin tuttipulloa, saunan sammuttajien viereen. Tämä ärsytti saunan sammuttajia ja muutaman kiivaan sanan jälkeen saunan lämmittäjä oli taas saammutuspuuhissa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että muilla ei ollut lupa sammua kuin saunalla.

Monen tunnin jälkeen, uupuneina, nokisina, mutta helpottuneina saatiin palkinto. Tuli oli sammunut ja vauriot korjattavissa. Ainoastaan katto ja kaksi seinää piti rakentaa uudelleen. Vaikka mielessä käväisikin pieni mahdollisuus purkaa koko vanha, rötiskö sauna ja rakentaa uusi jatkuvalämmitteinen tilalle,  niin nopeasti työnsimme tuon ajatuksen syrjään. Tätä saunaa ei purettaisi ennen kuin on pakko, ja sittenkin voitaisiin rakentaa ihan samanlainen tilalle.
.

Matkalla mökille

Meidän saunaa ei lähdetä lämmittämään hetken mielijohteesta, koska matkaa on 320km. Paitsi viime viikolla kyllä lähdettiin, koska lempeä kesäsää yllätti meidät kaikki.

Noin puolivälissä matkaa Pohjanmaan lakeudet muuttuvat kumpuileviksi ja järvien kimallus pilkistää puiden välistä, antaen lupauksen perillä odottavasta savolaisesta paratiisista. Mieleeni muistuu, kuinka Lapinlahdella syntyneen isäni kieli alkoi viäntyä savon murteelle Kiuruveden kohdalla, siinä samassa paikassa, jossa on ensimmäinen jyrkkä mäki. 

Meitä lapsia nauratti sinisen Volvo Amazonin takapenkillä, kun murre tuntui toisaalta niin hassulta ja samanaikaisesti niin kotoiselta ja mukavalta. Olinhan itsekin asunut Kuopiossa kokonaiset kahdeksan lapsuuden vuotta. Nyt istui isä takapenkillä ja minä ratissa. Vuoro on vaihtunut.

Matkalla mökille muistelin saunan historiaa.  Toisin kuin moni suomalainen luulee, sauna on yleismaailmallinen keksintö. Saunoja, hikimajoja, höyry- tai hikikylpyjä on ollut useimmilla kansoilla. Niiden tarkoitus oli niin henkisen kuin fyysisenkin puolen puhdistaminen, jopa sairauksien ennaltaehkäisy ja parantaminen. Kylvettäjinä oli usein shamaani ja toiminnalla oli uskonnollissävytteinen tarkoitus. Ilmankos sauna kaikessa arkisuudessaan tuntuukin niin pyhältä paikalta.

Amerikan intiaaneilla, mayoilla ja atsteekeilla on ollut suuria kylpylaitoksia ja he uskoivat, että saunankiukaan kivissä asui saunan henki, Manitou. Löylyä heitettäessä henki tuli kiukaasta ulos ja ihmisen hikoillessa meni huokosista sisään. Joidenkin tutkijoiden mukaan intiaanit ovat olleet maailman innokkaampia saunojia.

Myös suomalaisille sauna on pyhä paikka. Muinaisessa Suomessa rakennettiin ensin sauna ja sitten vasta asuintalo. Saunassa synnytettiin ja sinne vietiin kuolleet, siellä pyykättiin ja tehtiin ruokaa.

Meille lapsille opetettiin, että saunassa ei saa riidellä eikä pieraista, koska saunatonttu ei tykkää. Saunassa pitää olla sovussa ja niin oltiinkin. Saunomiseen liittyy mukavia muistoja, todellisia onnen hetkiä. Paitsi silloin, kun aikuiset vihtoivat niin  kovaa, että oli pakko karata alalauteille. Vihtomisen seurauksena löyly tuntuu nimittäin kaksin verroin kuumemmalta.

Meidän saunan katolla on kukko tuuliviirinä. Se ei ole kiekuva kukko, mutta jos on oikein tarkkana, niin korva saattaa herkistyä ja voit kuulla kun kukko puhuu pilvelle.

Saunamuistoja

Paras saunapäivä on ehdottomasti  lauantai  ja paras aika kuuden jälkeen illalla. Lauantaisauna päättää arjen ja ihminen voi puhtaana laskeutua sunnuntain rauhaan. Saunassa saa synninpäästön, koska peseminen  ei puhdista vain ruumista, vaan myös mieltä.

Kun minä olin pieni vielä ja asuimme kerrostalossa eräässä savolaisessa kaupungissa, niin saunassa tehtiin muutakin kuin saunomista.  Saunaan lähdettiin kuin retkelle, eväät mukana. Isä laittoi paksun lenkkimakkaran kiukaan päälle paistumaan ja se syötiin pukuhuoneessa voipaperin päältä sinapilla maustettuna, paljain sormin. Jano sammutettiin äidin tekemällä viinimarjamehulla ja makeannälkä appelsiineilla. Jälkiruoka popsittiin lauteilla, koska alastomana lenkkimakkaraa syödessä oli ehtinyt tulla jo vilu. Kylmä appelsiini kuumassa saunassa on mielettömän hyvää. Kokeilkaapa!

Rituaalisuus

Oletin Suomessa olevan lukuisia saunablogisteja, mutta yllätyksekseni en löytänyt montakaan.  Ja ne jotka löysin, olivat etupäässä mainoksia vuokrattavista saunoista, tai saunojen kunnostamiseen ja rakentamiseen liittyviä blogeja.

Tämä blogi keskittyy tunnelmiin. Haluan kirjoittaa siitä, mitä saunominen merkitsee suomalaiselle ja ennen kaikkea itselleni, koska jokaiselle saunojalle  kokemus on erilainen. Välittämällä omia aistimuksiani lukija voi joko samaistua niihin, tai huomata ajattelevansa toisella tavallla.

Savusaunominen on rituaalista. Siihen kuuluu monta vaihetta, joista jokainen tulisi suorittaa pieteetillä ja suurella nautinnolla. Rituaalisuus on tärkeää, koska siinä voi saavuttaa meditatiivisen tilan, jossa keskittyminen on huipussaan. Meditatiivisuus puhdistaa mieltä ja avartaa ajatusta.

Saunominen alkaa jo puiden hakkaamisesta ja päättyy jäähylle itse saunomisen jälkeen. Mutta kaikesta tuosta kirjoitan erikseen. Avaan jokaisen vaiheen, niin kuin Antti Hyry kirjassaan Uuni. Mutta en aivan niin yksityiskohtaisesti, koska olen nopea ihminen, enkä läheskään niin tarkka kuin Hyry.

Savolaiselle luonteelle on ominaista hienoinen boheemisuus ja leppeä huumori. Kaiken ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, inhimillinen keskeneräisyys armahtaa eikä tarvitse turhia jännittää. Meidän saunassamme tämä kaikki toteutuu sataprosenttisesti.

Sauna odottaa

Olotila alkaa olla jo suorastaan tuskainen, kun en ole päässyt mökkisaunan lauteille híkoilemaan talven angsteja pois.  Saunan tuoksu hiipii nenääni jo ihan tahtomattakin, kiukaan kivien sihinä soi korvissa ja silmissä vilkuu mustia ja nokisia hirsiä. Minulla on vieroitusoireita. Tämän saunan kohdalla ei olekaan kysymys mistään tavallisesta sähkösaunasta tai edes puilla toimivasta jatkuvalämmitteisestä vaan ihan oikeasta savusaunasta, noin satavuotiaasta vanhuksesta, jolle on jouduttu tosin tekemään muutamia nuorennusleikkauksia vuosien varrella.

On ihan pakko selata viimevuotisia valokuvia ja saada edes jotain lohtua ikävään, sillä sauna saa odottaa vielä jonkun aikaa. Tuossa kuvassa se jököttää yksinäisenä kalaisan järven rannalla ja katselee miten ahvenet hyppivät kaislikossa ja lokit odottavat jo kalanperkeitä rantapellon kupeessa.