Juhannuksen jälkeen

Ontto on olo, kun  ei  lämmennyt savusauna Savossa tänä juhannuksena. Kylmät ilmat ja erinäiset muut syyt pitivät kaukana kalaisasta järvestä ja  saunarannan koivupuista. Olikohan peräti kolmas juhannus kolmeenkymmeneen vuoteen, kun löylyjä heitettiin kaupungissa ja sähkökiukaalle. Voi, voi.

Latteat oli löylyt, jos savusaunaan vertaa, mutta en vertaa. Kyllä lauteilla  lämmintä oli ja pehmeä tunnelma, sillä kiuasta ostaessamme yksi kriteeri oli löylyn pehmeys. Nykykiukaissa, sähköisissäkin, on onneksi enemmän valinnanvaraa kuin muinoin. Omamme on hyvä, etten sanoisi keskivertoa huomattavasti parempi, miltei täydellinen ja oikeastaan sitä se juuri on. Siis sähkösaunaksi paras mitä saa.  Jos joku ei usko, niin tervetuloa kylpemään. Niksi piillee hyvän kiukaan lisäksi siinä, että kiukaan pitää olla sopivan lämmin, eikä missään nimessä liian kuuma. 80 astetta on jo aivan liikaa. 75 riittää, koska muutoin ei voi heittää löylyä.

Minä en nimittäin osaa istua pienessä ja kuumassa huoneessa vain hikoilemassa. Saunassa pitää saada heittää vettä kiville ja usein. Ensinnäkin  siksi, että on nautinnollista tuntea kun kuuma löyly hiipii iholle ja vielä mukavampaa on kun keho pikkuhiljaa jäähtyy ja heittokättä alkaa taas hermostuttaa.  Heittämisessä on hehkua myös siksi, että kuumista kivistä lähtee korvia hivelevä, sihisevä ja pihisevä ääni kun ne saavat kylmää vettä niskaansa.

Kun en jussina mökille päässyt, niin lohdutukseksi laitan tähän juhannuskuvan muutaman vuoden takaisesta tunnelmasta

Räppänä

Savusaunan lämmitys alkaa sillä, että koko sauna tyhjennetään pesuvadeista, kauhoista, vesisankoista, saippuoista jne.  Ai miksikö? No siksi, että savusaunassa ei ole piippua vaan savu saa vapaasti tuprahtaa kiukaan mustien kivien lomasta saunaan, räppänästä ulos, ovesta pukutilaan ja pukutilasta katossa olevan aukon ja ulko-oven kautta vapauteen.

Mikä on räppänä? Räppänä on saunan seinässä oleva pieni tuuletusaukko, eräänlainen luukku joka vedetään auki sivusuunnassa ja laitetaan samalla tavalla kiinni. Se on auki saunan lämmityksen aikana, koska savu leijailee siitä ulos.  

Räppänä voi olla auki myös saunomisen aikana ja aivan erityisesti, jos haluat viilentää saunaa kun vieressä olevat vihtovat henkensä edestä ja luulet että happi loppuu.  Siitä voi hengitellä raitista ilmaa myös, jos  saunassa on huonon lämmityksen vuoksi kitkua, tai tuntuu että olet saamassa häkämyrkytyksen. 

No, valitettavasti et kyllä tiedä, jos olet saamassa häkämyrkytyksen, koska silloin alkaa vaan väsyttää ja taju menee pikkuhiljaa, mutta varmasti. Pelastut ainoastaan pakenemalla ulos asti, jos ehdit, koska  ainakin meidän sauna on sen verran iso, että lauteilta ulos on otettava monta askelta. Ja niiden aikana ehtii tuupertua isokin mies. No lohdutukseksi kerron, että hyvä saunanlämmittäjä osaa valvoa, että tuli on kokonaan sammunut eikä sininen liekki lepata.

Meidän räppänä oli vuosikausia tosi reppana, koska kukaan ei välittänyt korjata sitä. Nyt se on kuitenkin kunnossa ja vetokahva toimii taas. Tarvittiin vain yksi kohtalaisen suuri naula ja vähän vasaraa. Niin ja taskulamppu, ja kiltti mies jolla oli aikaa noin 5 minuuttia hakea työkalut ja kaksikymmentä sekuntia aikaa naulata se ainoa naula.

Räppänän kautta siivilöityvä valo laskeutuu kauniisti saunatilaan ja yhdistyy ikkunasta avautuvaan kirkkauteen. Valo sävyttää puun väriä, joka elää silmien kautta ja saa jokaisella saunan lämmityskerralla erilaisen ilmeen.

Vesi lattilalla tummentaa puun syyt ja tekee ne kiiltäviksi. Jos kurkistat veden heijastukseen, niin voit nähdä oman tunnetilasi. 

Keskity jo nyt, sillä meditatiivisuus ja rituaaalisuus alkaa oman pääsi sisältä. Anna itsellesi aikaa, niin saunaan tulee hyvä ja lempeä löyly ja kiukaan henki on kanssasi.

Saunan lämmitystä

Paras puu savusaunan lämmitykseen on isän oppien mukaisesti leppä. Se savuttaa  vähiten, on matala liekkinen ja sopii suhteellisen matalaan tulipesään, kuten meille.  Lepässä on myös se hyvä puoli, että siitä saa pehmeät löylyt. Mänty paukkuu palaessaan, kuivuu hitaasti ja palaa huonosti, joten sitä emme käytä. Koivu nokeaa ja tuohen terva-aineet aiheuttavat kitkua, joten sekin on pannassa. Haapa on teholtaan vaatimaton, mutta jokunen kalikka menee lepän joukossa. Kuusi on monien mielestä hyvä lämmityspuu, mutta sen käytössä on riskinsä. Pihkaisuuden vuoksi se palaa pitkällä liekillä, kipinöi paljon ja aiheuttaa siten vaaran, että koko sauna syttyy palamaan.

Siitä on nyt jo yli kaksikymmentäviisi vuotta aikaa, kun istuimme kahvilla ja katselimme keittiön ikkunasta järvimaisemaa ja rantaa, jossa vaatimaton punamullalla maalattu savusaunamme lämpesi. Ohhoh, onpas isä laittanut kovasti pökköä pesään, kun tulee niin paksua savua. Äidin leipoma tuore korvapuusti meinasi juttua kurkkuuni, kun huomasin,että savua tulee ihan vääristä paikoista.  SAUNA PALAA!!!

Peräkanaa juoksimme rantaan kuin ankat, ensimmäisenä vaappui isä, sitten minä ja mieheni, ja viimeisinä kaakatti äitini ja veljenpoika Jussi. Totta se oli. Saunan katto oli syttynyt palamaan.  Saunan lämmittäjä oli latonut tulipesään liikaa puita, ja olikohan livauttanut kuusipuuta joukkoon, koska liekit ylsivät kiukaan kivien läpi kattoon asti. Koska katossa oleva suojalevy oli halkeillut ja osin irronnut, pääsivät liekit nuolemaan hirsiä. Muuta ei tarvittu, paitsi ripeitä otteita.

Hetkessä nappasimme vesisankot käsiimme ja säntäilimme järven ja saunan välissä sekasortoisesti, heitellen vettä kiukaalle, seinille, kattoon ja toistemme päälle. Jonkun ajan päästä joku hoksasi, todennäköisimmin erinomainen järjestyksenpitäjä-ätini, että muodostetaan ketju. Yksi täytti ämpäreitä järvessä, seuraava ojensi ne saunan portailla seisovalle, sitä seuraava eteispäivystäjälle ja viimeinen sammutti tulta. Kuusivuotias Jussipoika kiikutti ämpärit takaisin täytettäväksi. Tuli alkoi talttua hissukseen, joskin kovalla ja hikisellä työllä. Vaara ei ollut kuitenkaan ohi, koska katto kyti vielä hiilloksella kiukaan nurkissa.

Jotta palo saataisiin varmasti sammumaan, oli jo palaneet hirret ja tuhka kiikutettava ulos saunasta. Tässä kohdassa alkoi järjestys ja järki mennä sekaisin. Tuhkan sijoituspaikasta tuli visainen ongelma. Yksi oli sitä mieltä, että kaikki nopeasti ulos saunasta ja pellolle, mutta järjestyksenpitäjän mielestä tuhka piti kiikuttaa viinimarjapensaille asti, noin parinkymmenen metrin päähän pellon reunaan, jossa mustat viinimarjat jo kilvan kypsyivät. Ensimmäinen ehdotus voitti ja lohdutukseksi järjestyksenpitäjälle luvattiin viedä tuhka ihan varmasti vasta sitten, kun sauna oli pelastettu.

Sillä samaisella hetkellä saunan lämmittäjä halusi pitää saunan sammutuksesta luovan tauon ja haki kellarista olutta.  Tuli sitten lipittämään sitä, imien kuin tuttipulloa, saunan sammuttajien viereen. Tämä ärsytti saunan sammuttajia ja muutaman kiivaan sanan jälkeen saunan lämmittäjä oli taas saammutuspuuhissa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että muilla ei ollut lupa sammua kuin saunalla.

Monen tunnin jälkeen, uupuneina, nokisina, mutta helpottuneina saatiin palkinto. Tuli oli sammunut ja vauriot korjattavissa. Ainoastaan katto ja kaksi seinää piti rakentaa uudelleen. Vaikka mielessä käväisikin pieni mahdollisuus purkaa koko vanha, rötiskö sauna ja rakentaa uusi jatkuvalämmitteinen tilalle,  niin nopeasti työnsimme tuon ajatuksen syrjään. Tätä saunaa ei purettaisi ennen kuin on pakko, ja sittenkin voitaisiin rakentaa ihan samanlainen tilalle.
.

Matkalla mökille

Meidän saunaa ei lähdetä lämmittämään hetken mielijohteesta, koska matkaa on 320km. Paitsi viime viikolla kyllä lähdettiin, koska lempeä kesäsää yllätti meidät kaikki.

Noin puolivälissä matkaa Pohjanmaan lakeudet muuttuvat kumpuileviksi ja järvien kimallus pilkistää puiden välistä, antaen lupauksen perillä odottavasta savolaisesta paratiisista. Mieleeni muistuu, kuinka Lapinlahdella syntyneen isäni kieli alkoi viäntyä savon murteelle Kiuruveden kohdalla, siinä samassa paikassa, jossa on ensimmäinen jyrkkä mäki. 

Meitä lapsia nauratti sinisen Volvo Amazonin takapenkillä, kun murre tuntui toisaalta niin hassulta ja samanaikaisesti niin kotoiselta ja mukavalta. Olinhan itsekin asunut Kuopiossa kokonaiset kahdeksan lapsuuden vuotta. Nyt istui isä takapenkillä ja minä ratissa. Vuoro on vaihtunut.

Matkalla mökille muistelin saunan historiaa.  Toisin kuin moni suomalainen luulee, sauna on yleismaailmallinen keksintö. Saunoja, hikimajoja, höyry- tai hikikylpyjä on ollut useimmilla kansoilla. Niiden tarkoitus oli niin henkisen kuin fyysisenkin puolen puhdistaminen, jopa sairauksien ennaltaehkäisy ja parantaminen. Kylvettäjinä oli usein shamaani ja toiminnalla oli uskonnollissävytteinen tarkoitus. Ilmankos sauna kaikessa arkisuudessaan tuntuukin niin pyhältä paikalta.

Amerikan intiaaneilla, mayoilla ja atsteekeilla on ollut suuria kylpylaitoksia ja he uskoivat, että saunankiukaan kivissä asui saunan henki, Manitou. Löylyä heitettäessä henki tuli kiukaasta ulos ja ihmisen hikoillessa meni huokosista sisään. Joidenkin tutkijoiden mukaan intiaanit ovat olleet maailman innokkaampia saunojia.

Myös suomalaisille sauna on pyhä paikka. Muinaisessa Suomessa rakennettiin ensin sauna ja sitten vasta asuintalo. Saunassa synnytettiin ja sinne vietiin kuolleet, siellä pyykättiin ja tehtiin ruokaa.

Meille lapsille opetettiin, että saunassa ei saa riidellä eikä pieraista, koska saunatonttu ei tykkää. Saunassa pitää olla sovussa ja niin oltiinkin. Saunomiseen liittyy mukavia muistoja, todellisia onnen hetkiä. Paitsi silloin, kun aikuiset vihtoivat niin  kovaa, että oli pakko karata alalauteille. Vihtomisen seurauksena löyly tuntuu nimittäin kaksin verroin kuumemmalta.

Meidän saunan katolla on kukko tuuliviirinä. Se ei ole kiekuva kukko, mutta jos on oikein tarkkana, niin korva saattaa herkistyä ja voit kuulla kun kukko puhuu pilvelle.

Saunamuistoja

Paras saunapäivä on ehdottomasti  lauantai  ja paras aika kuuden jälkeen illalla. Lauantaisauna päättää arjen ja ihminen voi puhtaana laskeutua sunnuntain rauhaan. Saunassa saa synninpäästön, koska peseminen  ei puhdista vain ruumista, vaan myös mieltä.

Kun minä olin pieni vielä ja asuimme kerrostalossa eräässä savolaisessa kaupungissa, niin saunassa tehtiin muutakin kuin saunomista.  Saunaan lähdettiin kuin retkelle, eväät mukana. Isä laittoi paksun lenkkimakkaran kiukaan päälle paistumaan ja se syötiin pukuhuoneessa voipaperin päältä sinapilla maustettuna, paljain sormin. Jano sammutettiin äidin tekemällä viinimarjamehulla ja makeannälkä appelsiineilla. Jälkiruoka popsittiin lauteilla, koska alastomana lenkkimakkaraa syödessä oli ehtinyt tulla jo vilu. Kylmä appelsiini kuumassa saunassa on mielettömän hyvää. Kokeilkaapa!

Rituaalisuus

Oletin Suomessa olevan lukuisia saunablogisteja, mutta yllätyksekseni en löytänyt montakaan.  Ja ne jotka löysin, olivat etupäässä mainoksia vuokrattavista saunoista, tai saunojen kunnostamiseen ja rakentamiseen liittyviä blogeja.

Tämä blogi keskittyy tunnelmiin. Haluan kirjoittaa siitä, mitä saunominen merkitsee suomalaiselle ja ennen kaikkea itselleni, koska jokaiselle saunojalle  kokemus on erilainen. Välittämällä omia aistimuksiani lukija voi joko samaistua niihin, tai huomata ajattelevansa toisella tavallla.

Savusaunominen on rituaalista. Siihen kuuluu monta vaihetta, joista jokainen tulisi suorittaa pieteetillä ja suurella nautinnolla. Rituaalisuus on tärkeää, koska siinä voi saavuttaa meditatiivisen tilan, jossa keskittyminen on huipussaan. Meditatiivisuus puhdistaa mieltä ja avartaa ajatusta.

Saunominen alkaa jo puiden hakkaamisesta ja päättyy jäähylle itse saunomisen jälkeen. Mutta kaikesta tuosta kirjoitan erikseen. Avaan jokaisen vaiheen, niin kuin Antti Hyry kirjassaan Uuni. Mutta en aivan niin yksityiskohtaisesti, koska olen nopea ihminen, enkä läheskään niin tarkka kuin Hyry.

Savolaiselle luonteelle on ominaista hienoinen boheemisuus ja leppeä huumori. Kaiken ei tarvitse olla niin viimeisen päälle, inhimillinen keskeneräisyys armahtaa eikä tarvitse turhia jännittää. Meidän saunassamme tämä kaikki toteutuu sataprosenttisesti.

Sauna odottaa

Olotila alkaa olla jo suorastaan tuskainen, kun en ole päässyt mökkisaunan lauteille híkoilemaan talven angsteja pois.  Saunan tuoksu hiipii nenääni jo ihan tahtomattakin, kiukaan kivien sihinä soi korvissa ja silmissä vilkuu mustia ja nokisia hirsiä. Minulla on vieroitusoireita. Tämän saunan kohdalla ei olekaan kysymys mistään tavallisesta sähkösaunasta tai edes puilla toimivasta jatkuvalämmitteisestä vaan ihan oikeasta savusaunasta, noin satavuotiaasta vanhuksesta, jolle on jouduttu tosin tekemään muutamia nuorennusleikkauksia vuosien varrella.

On ihan pakko selata viimevuotisia valokuvia ja saada edes jotain lohtua ikävään, sillä sauna saa odottaa vielä jonkun aikaa. Tuossa kuvassa se jököttää yksinäisenä kalaisan järven rannalla ja katselee miten ahvenet hyppivät kaislikossa ja lokit odottavat jo kalanperkeitä rantapellon kupeessa.